Ensimmäinen purjehdus

Ensimmäisen purjehduksen suunnittelin ihan lähialueelle. Oulunselkä oli vielä tuntematon alue, vaikka karttaa ehdinkin tutkimaan pari päivää ahkerasti. Päätin siis seilata Warjakka - Oulunselkä - Kuivasmeri ja takaisin, koska tuo näytti kaikkein suoraviivaisimmalta reitiltä ja jäi sopivasti tilaa harjoittelulle.

Perjantaina 27. heinäkuuta oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Mittari näytti +23 varjossa ja tuulta n. 5 m/s SE. Tarkistin purjeet, fallit, vinssit, harukset ja vantit. Purjeiksi valitsin perusjutut, eli iso ja fokka. 

Kello 15.30 vene irti laiturista ja moottorilla ulos satama-altaasta. Täytyy myöntää, että hieman jännitti, onnistuuko yksikätisenä nostaa purjeet ylös ja hallita pikkuista paattia. Vaan kyllä kohta oli suu kuin linnunpojalla, sentin niskasta kiinni, niin leveä ja onnellinen hymy. 

Eteläviitalta saakka tuuli juuri sieltä arvokkaammalta puolelta, eli styyrpuurista. Vene tuntui heti alusta asti helpolta, juuri sellaiselta mitä odotinkin. Nopeus pysyi helpolla 4,5-6 solmun tuntumassa, enempää ei sen hetkisellä purjevarustuksella saanut, tai en osannut kiristää purjeita. Huomasin heti pari pikku puutetta, kikkitalja ja cunningham puuttuivat. No onko niillä merkitystä Rockissa, tulen ne kuitenkin asentamaan, sittenhän tuon näkee. 

Matka eteni sujuvasti. Seilasin jonkin aikaa edestakaisin Nallikarin edustalla, jotta saan tuntumaa purjeisiin ja peräsimeen. Kevyellä tuulella se olikin mukavan rauhallista. Lopulta kävin vielä Kuivasmerellä kääntymässä ja sieltä takaisin kohti Warjakkaa.

Purjeilla lähelle satama-altaan suuta, purjeet sujuvasti alas ja sitten moottorilla sisään ja laituriin. Yksin kun liikkuu, niin laiturii tulo on semmosta rauhallisen miehen hommaa, vaikka kyllä sitä pitää olla oikealla hetkellä ketterä kuin gepardi jotta ei kolise. Vene laiturissa klo 22.04.

Ensimmäisen purjehduksen jälkeen tunsin, että tämä vene on oikea minulle, koska tunnistan omat rajoitteet ja tulen purjehtimaan pääsääntöiseti yksin.